Keskustelu kuntien päätöksenteosta saa pontta, kun kuntavaalit lähestyvät. Tuodaan esille tyytymättömyyttä joko valmisteluun tai päätöksentekoprosessiin.
Suomalaisen kunnallishallinnon päätöksenteon perustana on kaksijakoinen rakenne: toisaalta virkahenkilöstön virkavastuulla tekemä valmistelu ja asioiden esittely päätettäväksi, toisaalta sekä virkavastuulla että myös poliittisella vastuulla tapahtuva poliittinen päätöksenteko suhteellisuusperiaatteella valituissa toimielimissä.
Päätöksentekijöiden on lupa odottaa, että virkahenkilöstön tekemä valmistelu ja sen pohjalta laaditut päätösesitykset pohjautuvat tietoon, sen analysointiin ja sen perusteella tehtyihin johtopäätöksiin. Suomen kunnissa on pääsääntöisesti hyvin koulutettu henkilöstö, ja valmistelun taso on hyvä.
Kuntien poliittinen päätöksenteko ei perustu parlamentarismiin, eli kunnissa ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa. Toimielimet valitaan suhteellisuusperiaatteella, ja kaikki riittävän kannatuksen saaneet poliittiset ryhmät osallistuvat päätöksentekoon.
Tässä tilanteessa korostuu ryhmien välinen yhteistyö, ja avainsana kunnan poliittisessa päätöksenteossa onkin neuvottelu. On tärkeää, että ryhmien välillä on säännöllinen neuvotteluyhteys kunnan kannalta tärkeiden ratkaisujen tekemiseksi. Neuvottelukulttuuriin kuuluu valmius kompromisseihin. Aina sellaisiin ei päästä, jolloin ratkaisut tehdään äänestyksellä, enemmistön kannan tullessa päätökseksi. On hyvä, jos päätöksen taakse saadaan mahdollisimman laaja enemmistö.
Kunnan toiminnot ja palvelut ovat monitahoiset, ja kunnallinen päätöksenteko vaatii kokonaisuuksien tarkastelua ja hahmottamista. Jos päätöksentekijä on ajamassa vain yhtä kapeaa tavoitetta, kokonaisuus saattaa jäädä näkemättä, eikä kompromissivalmiuttakaan ole. Oman tietyn päämäärän tavoitteleminen saattaa aiheuttaa kiusauksen jarruttaa kaikkea muuta päätöksentekoa, koska epäillään, että siellä takana on kuitenkin jotain sellaista, joka voisi heidän tavoitettaan haitata.
Yhteistyöllä ja neuvottelemalla päättäjät ansaitsevat kuntalaisten luottamuksen.